01/04

Valmistautuminen tälle matkalle oli mutkikkaampaa kuin minulle on aiemmin ollut. Vaikka Japani on minulle ennalta tuttu maa, koin parhaaksi tutustua tarkemmin kulttuuriin välttääkseni täydelliset katastrofit. Netistä löytyy hyviä, pieniä tietopaketteja ensikertalaiselle: mikä meille länsimaalaisille jokapäiväinen asia, saattaa kummastuttaa Japanissa. Kieltä osaamattomana tutustuin myös perussanastoon ja näppäriin fraaseihin. Näin jää saataisiin murrettua, mikäli englanninkieliseen kommunikointiin ei pystyttäisi. Tällaista puolivakavaa tutustumista ja valmistelua kannatti tehdä, jotta kulttuurishokki minimoitaisiin.

Japanissa on erilainen tuliaiskulttuuri kuin meillä täällä Suomessa, joten tuliaisten ostaminen aiheutti minulle pientä päänvaivaa. Paikallisten harvoin lomaillessa on tapana tuoda matkalta aina jokin pieni muisto ystäville ja työkavereille. Netistä löysin sen verran informaatiota, että veistä ja kelloa ei missään tapauksessa saa viedä ensimmäsen tarkoittaessa kuolemaa ja toisen vanhenemista – ei sillä, että kumpikaan olisi tullut heti mieleen. Muumit, marimekko ja ruoka tuntui osuvan aika lähelle, joten paketoin matkaan niin muumimukia kuin hapankorppuakin.

Muumikarkkeja mahdollisille uusille tuttavuuksille!

Sitten hoidettavana oli lista asioita Suomessa. Japaniin ei sinällään vaadita otettavan rokotteita – ja suomalaisella on jo suurin osa rokotteista, joita maahan mennessä suositellaan – mutta itse katsoin parhaaksi suojautua vielä hepatiitilta. Matkavakuutuksen piti myös olla voimassa, passi uusia, adapteri hankkia, rahaa vaihdettava ja oli tutkittava, että pankkikortit ja puhelin toimivat Japanissa. Lisäksi itse työharjoittelua varten täyteltiin muutamia hakemuksia.

   Tehtävälista aiheutti minulle pienoista stressiä yhdessä henkilökohtaisten, ennen lähtöä hoidettavien asioiden kanssa, mutta suhteellisen harmitta olen nyt matkaamassa lentokentälle suuri, pinkki matkalaukku vierelläni. Junan ikkunasta näkyy harmaa ja sumea Varsinais-Suomen maaseutu: kaksi joutsenta ja paljon peltoa, enkä ole ollenkaan pahoillani vaihtaessani sen Fujin valkoiseen huippuun.

28/03

Olen pian 23-vuotias opiskelija Turun ammatti-instituutista ja lähden 1.4. vaihtoon Japaniin Hanakon avustuksella, joka on opetushallituksen tukema Japanin ja Suomen yhteistyöverkosto. Valmistun keväällä leipuri-kondiittoriksi, joten menen työskentelemään kolmeen eri paikkaan: leipomoon, konditoriaan ja makeispaikkaan. Suuntana Japanissa on Yamanashi, joka on noin 35 000 ihmisen kaupunki samannimisessä prefektuurissa, Tokion vieressä.

Japaniin lähteminen oli onnekkaiden sattumien summa. Syksyllä täytin alustavan hakemuksen vaihtoon tietämättä minne edes tahtoisin: kriteerinä mahdollisimman suuri etäisyys. Kv-yhteytemme heitti minulle idean Japanista ja monien viestejen jälkeen sain hyväksynnän maahan, jonka kulttuuri on kiinnostanut minua jo kauan. Ja tässä sitä ollaan! Lähtöön on alle viikko, matkalaukku on pakkaamatta ja käsi vieläkin kipeänä rokotteista.

Olen mahdottoman jännittynyt siitä, miten elämä tulee siellä rullaamaan. Ehkä tuskaisempi jännitys syntyy pohtiessani ehdinkö nähdä kirsikankukat.