01/06

Tuntuu hupsulta, että vielä viikko sitten elin elämääni saarivaltiossa Tyynenmeren laidalla. Elämä sateisessa Suomessa on samanlaista kuin aiemminkin: ulkona ei voi vieläkään juoda kahvia ja masentuneen maan maineesta huolimatta ihmiset kikattavat kovaäänisesti julkisilla paikoilla. Vielä on muistoja jaettavana Japanista joten olkaa hyvä: prinsessapäivä ja kai-awase.

Kai-awase on perinteinen muistipeli, jonka pelaaminen on aloitettu Heian-kaudella(794-1185). Alkuperäisessä versiossa on 360 paria simpukoita – meillä määrä oli tietenkin jaettu ainakin kuudella – joihin on kaikkiin maalattu erilaiset kuvat sisälle: yleensä aiheet on otettu japanilaisesta luonnosta. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole oikeasti muistaa, missä mikäkin kuva on, vaan simpukat todella ovat pareja ulkopuoleltakin. Ulkokuoreen on maalattu erilaisia kuvioita ja näistä pitää sitten yrittää löytää mikä simpukka on kädessä olevan pari.

Meidät kutsuttiin Ellan kanssa siis tähän tapahtumaan, jossa vieraana oli muistini mukaan kaksitoista naista. Paikkana oli Fuji Lake Hotel, jossa Ella ja Santeri olivat samaisen Hanako-verkoston avustuksella suorittamassa työssäoppimistaan. Paikka oli siis aika hulppea, saimme myös pelin lopuksi maukkaan lounaan hotellin yläkerrassa ja sitten...

lukiossa vanhojentanssit olivat minulle ehdoton kohokohta, sillä prinsessamekkoon pukeutuminen nyt vaan on ihastuttava asia. Tällä kertaa kietouduin kimonoon ja olin tästä tohkeissani: minua on aina kiehtonut kimonot ja kulttuuri, joka on rakentunut asun ympärille. Oli kiinnostavaa nähdä, miten vaatteeseen pukeudutaan ja miten oleminen siinä onnistuu. 

Ja luonnistuihan se! Vaikka kimono puetaan aika piukaksi päälle ja vaikka liikkuminen on rajoittunutta, niin kyllä piti kahteen kertaan miettiä mahtuisiko yksi kimono täyteen pakattuun matkalaukkuun.