Ensimmäiset
työpäiväni Kindarumassa olen ollut liikkeen puolella. Yleensä
olen töissä pukeutunut valkoiseen säkkiin tai maata laahaavaan
essuun, mutta tällä kertaa olen kipitellyt liituraitaisessa
hame+liivi yhdistelmässä ja vaaleanpunaisessa kauluspaidassa.
Vaikka asukokonaisuuden vakavuus aluksi nauratti, olen kotonani
hameissa ja kauluspaidoissa.
Päätehtäväni
töissä on tarjoilla juomaa asiakkaille. Homma kuulostaa
simppeliltä, mutta muistakaamme preesensini Japanissa: yhtäkkiä
asia alkaakin heittämään kuperkeikkaa.
Minähän en
siis juurikaan osaa japania. Siispä minä en varsinkaan osaa keigoa.
Olen jokseenkin jännittynyt siitä, loukkaanko asiakasta
tahattomasti, vaikka minulle on kerrottu tietyt sanat, joita käytän
tarjoillessani. Ellan puheista päätellen myös elekielessä saattaa
olla jippoja, joita me emme ihan ymmärrä. Olen siis mennyt päivät
aikalailla suuri hymy kasvoilla, jotta en kauhistuttaisi asiakkaita.
Ja mainiostihan siellä on mennyt, asiakkaat ovat selkeästi
kiinnostuneita ja vastaan on tullut jopa muutama suomea puhuva
japanilainen!
 |
| Takapiha |
Viimeinen
viikko tässä perheessä: tuntuu niin kotoisalta, että on vähän
vaikea lähteä. Vaikka asunkin vain yhden ihmisen kanssa, kuuluu
hostperheeseeni koko leipomon konkkaronkka: nämä ihmiset ovat
näyttäneet minulle ihanan Japanin. Okonomiyaki, kirsikankukat,
japanintunnit, kakut, temppelit. Miten tätä nyt edes sanoiksi
pukisi.
 |
| BBQ-party! |
 |
| Okonomiyakiiii |
 |
| 5.5. hanabi |
 |
| Teenmaistelu, tästä voisi kertoa enemmänkin jos vain aika riittäisi! |
 |
| Ensimmäisella kerralla purikurassa olin pakokauhun partaalla, mutta söpöjä nämä kaksi! |
Huomenna tapahtuu jänniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti