02/05

Nonniin mitäs nyt? Täällä on vietetty jo kuukauden päivät ja Abendin lämmin(ja muutaman päivän ajan pullantuoksuinen) keittiö jää hetkeksi. Huomenna aloitan Kindarumassa, wagashipaikassa, jossa tehdään siis ilmeisen paljon moshipalloja. Tämä ala on minulle täysin uutta, eli pitänee palata tähän vasta sitten viikon kuluttua.

Siitä on jo hetki aikaa, mutta me olimme kahden työkaverini ja yhden suomipojan kanssa Tokiossa ruokamessuilla. Hallissa ei ikävä kyllä saanut kuvata, joten on hieman vaikeampi yrittää kertoa, että nämä olivat kyllä parhaat messut missä olen ikinä ollut ja missä tulen varmaan olemaankaan. Tähän syynä on luultavimmin se, että joka ikisellä kojulla oli maistiaisia ja söin itseni melkein pyörryksiin mitä ihmeellisimmillä ruuilla. Erikoisia jäätelöitä, paljon jellyä, lihaa ja sitten niitä, jotka vaan heitti nassuun ja toivoi parasta. Bongasimme myös suomalaisen kojun, mutta se olikin sitten siellä juomapuolella.. 

Kävimme myös kahdessa konditoriassa, huippujuttuja! 

Illalla Shinjukussa yakitorilla ennen kotiinlähtöä, kanansydän oli herkku! 

Vaikka palaan Abendiin vielä viimeiseksi viikoksi, on hieman haikea olo. Olen viihtynyt leipomossa todella hyvin, mutta en ole tänne blogin puolelle kirjoitellun niin paljon siitä, mitä olen paikassa puuhannut. No, mitä minä sitten opin Abendissa?

Muutama Abendin tuote

Karhukakku! 

Vaikka japanilainen leivontakulttuuri eroaa mielestäni paljon suomalaisesta, eivät asiat olleet täysin uusia minulle. Sopivuuden rajoissa näin uusia raaka-aineita, tekotapoja ja kehityin myös tutuissa asioissa, kuten kakun kreemittämisessä sekä pursottamisessa. Suomalaisia tuotteita testatessamme oli oma ammattitaito koetuksella, kun paikallisista raaka-aineista piti saada samanlainen tuote kuin Suomessa. Mainitaan tässä, että täällä oikeastaan jokainen raaka-aine eroaa jollain tapaa totutuista, esimerkiksi sokeri on... no, hassua!

Puhuinko jotain siitä pöydän korkeudesta.. 

Sain testata suklaapursoitusta vapaavalitsemalla hahmolla... Totoro! 

Opin myös tuotteiden pakkaamisesta ja esillepanosta: täällä esimerkiksi pakataan yksittäisiä keksejä. Tällaista en odota Suomessa näkeväni, sillä Suomessa leipomotuotteet ovat yleensä käyttötuotteita ja vain harvoin lahjoja. Täällä taas kenties tuliaiskulttuurin takia keksin antaessa halutaan sen olevan jotain vähän enemmän, joten tuotteiden paketeissa on rusetteja, tarroja ja kauniita kääreitä. 

Suomalaiset syöttävät ulkomaalaisille salmiakkia ja nauravat, täällä syötetään nattoa

Ja opin ihmisistä ylipäätänsä. Sydämellisestä asiakaspalvelusta; siitä, että ihanuus kääntyy mille kielelle tahansa; suunnattomasta kiitollisuudesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka minut tänne lennättivät.