05/04

Muutamassa päivässä on tapahtunut vähintään sata asiaa. Kaikki alkoi siitä jännityksestä mahanpohjassa, kun kokoonnuttiin lentokentällä: siellä me viisi oltiin. Ei varmaan oltaisi muuten ikinä tupsahdettu toisiemme elämään ja sellaisten ihmisten tapaaminen onkin parhainta. Pienen sompailun jälkeen päästiin kätevästi lentokoneeseen ja minä ainakin olin innoissani päästessäni istumaan miltein yhdeksäksi tunniksi katsomaan elokuvia ja syömään naaman eteen tuotua ruokaa. Myös nukkuminen oli tavoitteena, mutta vieläkin mahassa pyörivät perhoset pitivät huolen, että silmäni pysyvät auki.

Jotenkin me sitten päädyttiin Tokioon. Jännittävään, kauniiseen, puoleensavetävään Tokioon. Ihmisiä oli mahdottoman paljon ja näin suomalaisena koin oloni toisinaan vähän vaikeaksi ruuhkassa. Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, miten hyvin kaikki on täällä järjestetty: pienimmätkin asiat on huomioitu, jotta kulkeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Ihmisiä Tokion prefektuurissa kun on melkein kolme kertaa niin paljon kuin koko Suomessa.

Ensimmäinen päivä meni oikeastaan reissaamisessa, syömisessä ja yleisessä ihmettelyssä. Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme porukalla Yoyogi-parkissa katsomassa kirsikankukkia, sitten pyörähdimme Harajukussa ja jakaannuimme kolmeen osaan tutkimaan kaupunkia. Minä lähdin yksin Uenoon tarkoituksesanani mennä taidemuseoon, mutta törmäsinkin Hanamin juhlintaan museon läheisessä puistossa. Puut olivat täynnä kirsikankukkia ja ihmiset istuivat vuokratuilla, muovisilla matoilla pitämässä piknikkiä. Joillain puiston reunuksilla oli katukeittiöitä, joista löytyi mitä ihmeellisimpiä ruokia. Minä tein niin kuin kuka tahansa tietämätön tekisi ja menin jonottamaan puoleksi tunniksi sen kojun eteen, joka oli kaikken suosituin( eli odotus pisin). Sitten siinä jättimäistä simpukkaa odotellessani tapahtui hassu juttu: sain hämmentävää huomiota osakseni, kun aasialainen tyttö tahtoi kuvaan kanssani. No miksi ei!

Japanilainen ruoka. Suurimman osan ajasta en tiedä mitä suuhuni laitan ja usein kysymysmerkkinä on myös se, onko pallero suolaista vai makeaa. Täällä on kovin paljon erikoisia makuja, mutta joka kerta olen maistellut innoissani ja yllättynyt positiivisesti. Toiset eivät aivan sovi makunyrstyröilleni, esimerkiksi papautahnasta tehdyt asiat ovat hieman erikoisia. Sitten on ollut niitä ruokia, joista ei saa tarpeekseen: merenelävät. Missä muodossa vaan.

Olen aina luullut, että japanilaiset syövät erittäin terveellisesti, mutta ainakin me olemme syöneet täällä suhteellisen rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa. Hedelmiä täällä ei syödä niin paljon kuin Suomessa, ilmeisesti Yokohamaa lukuunottamatta täällä ei niitä edes suuria määriä kasvateta.

Täällä on harrastettu koirabongausta, niitä näkyi vain muutamia koko kaupungissa! 

Ajatus katkeilee, onko mahdollista, että Japanin vuorokaudessa on vähemmän tunteja?