Jotenkin me sitten päädyttiin
Tokioon. Jännittävään, kauniiseen, puoleensavetävään Tokioon.
Ihmisiä oli mahdottoman paljon ja näin suomalaisena koin oloni
toisinaan vähän vaikeaksi ruuhkassa. Kiinnitin kuitenkin huomiota
siihen, miten hyvin kaikki on täällä järjestetty: pienimmätkin
asiat on huomioitu, jotta kulkeminen olisi mahdollisimman sujuvaa.
Ihmisiä Tokion prefektuurissa kun on melkein kolme kertaa niin
paljon kuin koko Suomessa.
Ensimmäinen päivä meni oikeastaan
reissaamisessa, syömisessä ja yleisessä ihmettelyssä. Hyvin
nukutun yön jälkeen kävimme porukalla Yoyogi-parkissa katsomassa
kirsikankukkia, sitten pyörähdimme Harajukussa ja jakaannuimme
kolmeen osaan tutkimaan kaupunkia. Minä lähdin yksin Uenoon
tarkoituksesanani mennä taidemuseoon, mutta törmäsinkin Hanamin juhlintaan museon läheisessä puistossa. Puut olivat täynnä kirsikankukkia ja
ihmiset istuivat vuokratuilla, muovisilla matoilla pitämässä
piknikkiä. Joillain puiston reunuksilla oli katukeittiöitä, joista
löytyi mitä ihmeellisimpiä ruokia. Minä tein niin kuin kuka
tahansa tietämätön tekisi ja menin jonottamaan puoleksi tunniksi
sen kojun eteen, joka oli kaikken suosituin( eli odotus pisin).
Sitten siinä jättimäistä simpukkaa odotellessani tapahtui hassu
juttu: sain hämmentävää huomiota osakseni, kun aasialainen tyttö
tahtoi kuvaan kanssani. No miksi ei!
Japanilainen ruoka. Suurimman osan
ajasta en tiedä mitä suuhuni laitan ja usein kysymysmerkkinä on
myös se, onko pallero suolaista vai makeaa. Täällä on kovin
paljon erikoisia makuja, mutta joka kerta olen maistellut innoissani
ja yllättynyt positiivisesti. Toiset eivät aivan sovi
makunyrstyröilleni, esimerkiksi papautahnasta tehdyt asiat ovat
hieman erikoisia. Sitten on ollut niitä ruokia, joista ei saa
tarpeekseen: merenelävät. Missä muodossa vaan.
Olen aina luullut, että japanilaiset
syövät erittäin terveellisesti, mutta ainakin me olemme syöneet
täällä suhteellisen rasvaista ja hiilaripitoista ruokaa. Hedelmiä
täällä ei syödä niin paljon kuin Suomessa, ilmeisesti Yokohamaa
lukuunottamatta täällä ei niitä edes suuria määriä kasvateta.
Täällä on harrastettu koirabongausta, niitä näkyi vain muutamia koko kaupungissa! |
Ajatus katkeilee, onko mahdollista, että Japanin vuorokaudessa on vähemmän tunteja?
Missä kuva?
VastaaPoistaMikä kuva?
Poista